Kalmastin männikkö

Kalmastin männikkö on rauhoitettu vanha mäntymetsikkö Alpuan taajamssa. Perimätiedon mukaan Kalmasti on isonvihan aikainen hautapaikka, johon surmatut alpualaiset peiteltiin. Kyläläiset pystyttivät paikalle vuonna 1998 muistokiven, jossa on teksti:

Alpua—Ilveskorpi-maantien rakentamisen yhteydessä löytyikin vainajien luita ja pääkalloja. Perimätieto kertoo myös, että isonvihan aikana kadonneet Vihannin kirkonkellot olisi piilotettu Kalmastiin.


Kirkkokivi

Alpuan kylän Kirkkokivi on saarnastuolia muistuttava kallionlohkare. Kerrotaan, että paikalla ovat kerjäläismunkit ja papit saarnanneet erämaan asukkaille. Aikana, jolloin Vihannissa ei ollut omaa kirkkoa, vainajia lähdettiin tarun mukaan viemään Kirkkokiveltä Luohuan hautausmaalle. Perimätiedon mukaan ihmiset ovat isonvihan aikaan kokoontuneet sunnuntaisin pitämään seurakunnan sielunpaimenen johdolla jumalanpalveluksia Kirkkokivellä. Nykyisin Kirkkokivellä pidetään kesäaikaan silloin tällöin Jumalanpalveluksia.


Vilmingon kansakoulun historia vuoteen 1947 saakka

Vuonna 1922 perustettiin Vilmingon koulupiirin 18-viikkoinen alakoulu. Se oli yhteinen Perukan kanssa. Opettajina olivat Anna Verkasalo ja Ida Huhtala. Kun Perukalle saatiin supistettu kansakoulu 1925, lakkasi alakoulu Vilmingossa.

Vilmingossakin oli niitä isäntiä, jotka alkoivat vaatia kylälle koulua. Sellaisina on mainittava J.V. Kuusirati ja A. Ollanketo. Ei valtuustossakaan pahemmin asiaa vastustettu. Niinpä kesäkuun 6 pv:nä 1927 valittiin koulun ensimmäinen johtokunta. Siihen tulivat Mikko Levänaho, Sako Kaurala, Arvid Ollanketo, Jafet Kuusirati ja Heikki Vilminko. Johtokunnan tehtäväksi jätettiin hankkia koululle vuokrahuoneet. A. Ollanketo määrättiin hankkimaan koulukalustoa osuuskaupan välityksellä.

Lue lisää…


Historiikki Alpuan Ns:n 80-vuotistaipaleelta (1987)

Vuosisadan vaihteessa ja sitä edeltäneinä vuosina alkoi maassamme kansallisen heräämisen aika. Etelä-Pohjanmaalla alkanut nuorisoseura-aate valtasi alaa. Perustajan, Santeri Alkion osoittamat ja Juho Hietasen lausumat sanat: ”Herää siis Suomen vapaa nuoriso välinpitämättömyytesi yöstä kansallisuutesi velvollisuuksia täyttämään,” alkoivat kaikua tänne asti. Juuri tähän aikaan Selma Suonenlahti, syntyisin Oulun läänin Pyhäjärveltä, oli apulaisena Vihannissa kauppias Laaksolla. Tämän suosiollisella avustuksella hän pääsi Limingan kansanopistoon, jonka käytyään hän jatkoi työtään Laaksolla. Kun sitten kauppias laittoi sivumyymälän Alpuaan, tuli Selma Suonenlahti sen hoitajaksi.

Alpuan kylällä oli paljon nuorisoa, joista useimmat kuluttivat aikaansa kujilla, riihi- ja nurkkatansseissa, korttia pelaten ja juopotellen. Oli myös nuorisoa, joka alkoi kaivata jotakin parempaa ajanvietettä. Niinpä he järjestivät maksullisia iltamia talojen pirteissä ja perustivat näin saaduilla varoilla pienen lainakirjaston. Tämän hankkeen alullepanija oli juuri Selma Suonenlahti. Hänen kansanopistossa omaksumansa aate herätti myöhemmin ajatuksen nuorisoseuran perustamisesta Alpuaan.

Lue lisää…


Historiikki Alpuan Ns:n 30-vuotistaipaleelta

(Laatinut Aate Lumiaho)

Alpuan nuorisoseura, jonka 30-vuotisen olemassaolon merkkipäivää nyt vietämme, on perustettu helmikuun 8 päivänä 1903, ja on seura tarkistamattomien tietojen mukaan vanhin maakuntamme perustetuista syrjäkyläseuroista.

Jo muutamia vuosia aikaisemmin oli paikkakuntamme nuorisossa ilmennyt itsenäistä pyrkimystä tietojen ja valistuksen hankkimiseen.

Nuoret toimeenpanivat maksullisia iltamatilaisuuksia talojen pirteissä, ja näin hankkimillaan varoilla perustivat pienen lainakirjaston kylälle. Tämän kirjastohankkeen vireillepanija oli hiljattain paikkakunnalle muuttanut Selma Häkkilä, os. Suonenlahti. Sama henkilö, joka herätti myöhemmin kysymyksen myöskin nuorisoseuran perustamisesta, ja saikin nuoren väen innostumaan asiaan niin paljon, että nuorisoseuran perustamishanke alussa mainittuna päivänä toteutui.

Perustavassa kokouksessa seuraan liittyi jäseniä 20, mutta ensimmäisen toimintavuotensa varrella jäsenmäärä kohosi 56 henkeen. Ensimmäiseen johtokuntaan ovat kuuluneet Selma Häkkilä puheenjohtajana ja Jenny Pyhtinen sihteerinä, sekä jäseninä Stiina Häkkilä (Salo), Katri Helkkola, Juho Pyörälä, Juho Lumiaho, Jaakko Kankaala, Juho Maaranen ja Jaakko Jokilehto.

Lue lisää…


Vireää osuus- ja yhdistystoimintaa ja yrittäjyyttä

Alpua eli voimakasta kehittymisen aikaa tämän vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä – osuus- ja yhdistystoiminta alkoivat jylläämään. Alpuan voimeijerin laitteiston kauppakirja on vuodelta 1891 ja perustuskirja on päivätty pari vuotta myöhemmin. Osuuskunnan osakkaina olivat maidon tuottajat. Meijeri sijaitsi nuorisoseuran vieressä, entisen Siwan kiinteistön paikalla ja se oli hevoskierrolla toimiva.

Meijeriin tuotiin kermaa myös Lumijärvenperän ja Kuusiradin kermameijereistä. Alpuan meijeri tuotti voita niin paljon, että sitä vietiin 52 kg:n tammidritteleissä mm. Englantiin. Parhaana aikana voita tuli niin paljon, että sitä kuskattiin viikoittain kahdella hevosella Vihannin asemalle.

Lue lisää…


Albogha – Alpua: nimi muuttui ajan saatossa

Alpuan nimi on vaihdellut vuosisatojen aikana jonkin verran. Ensimmäistä kertaa se on ollut muodossa Albogha, sitten Albåga, Alboa, Albua ja Alpua. Oulun yliopiston professori Jouko Vahtolan mukaan Alpua-nimi on saamelaista alkuperää. Se mitä nimi tarkoittaa, ei tosin ole tiedossa. Vihanti-nimi löytyy historiasta vain pari vuotta aikaisemmin kuin Alpua.

Paikan-, talon- tai sukunimen säilyminen kertovat elämän jatkumisesta sukupolvesta toiseen, kaukaisuudesta nykypäivään – ja myös tulevaisuuteen. Ne kertovat osaltaan kylän yli 400 vuotta vanhasta historiasta. Vain nen-pääte on muuttunut vuosisatojen saatossa la-päätteeksi, kuten Maarala, Häkkilä, Taskila, Kotila. Mämmästä on tullut Mämmelä ja Kuusenratista Kuusirati.

(Taimi Laitala)


Alpuan synty ja alkukehitys

Alpuan kylä täyttää 450 vuotta vuonna 2013. Alpuan kylä on erotettu Ainalin kylästä omaksi alueekseen vuonna 1563, jolloin Alpuassa on asunut kolme talonpoikaa: kaksi Kotilaisen veljestä ja Huotari. Seuraavat asukkaat ovat olleet Häkkinen, Taskinen ja Maaranen. Vuonna 1672 kylästä löytyy maakirjan mukaan jo 12 taloutta. Edellä mainittujen lisäksi esiintyvät nimet Sakko, Mämmä, Äijälä, Kankaala, Kuusenrati ja Paakkola.

Lue lisää…


Alpuan kylästä isonvihan aikana (1714 – 1721)

Isoviha oli kova koettelemus koko Suomelle, mutta erikoisesti kohtasi tuho Pohjanmaata. Vihollisen polttamien ja hävittämien rakennusten lukumäärä oli täällä huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Vihannissa tämä koettiin kaikissa silloisissa kylissä: Alpuassa, Ilveskorvessa ja Vihannin kylässä. Myös kirkko joutui vainolaisen hävitysvimman kohteeksi.

Viimeisen henkikirjan mukaan ennen isonvihan alkua oli Alpuan kylässä 19 taloa, niistä kaksi autioina. Rauhan tultua todettiin, että tiloista oli 15 autioina, näistä kuusi oli vihollinen polttanut. Jäljellä oli neljä asuttua taloa: Maaranen, kaksi Mämmelän taloa ja Paakkola. Näissä oli henkikirjan mukaan v. 1723 yhteensä kahdeksan aikuista, alle 16-vuotiaita siihen ei merkitty.

Lue lisää…


Järven kuivatus oli 80 vuoden urakka

Kun metsästys, kalastus, kaskiviljely ja karjanruokinta luonnon laitumilla ja luonnon heinällä ei enää antanut riittävää toimeentuloa kasvavalle väkimäärälle, tuli jo 1800-luvun alkupuolella isäntien mieleen järven kuivatus. ”Yhdeksän neliökilometrin laajuinen matalapohjainen ja -rantainen järvi olisi hyvä niitty. Kuivatuksessa saataisiin viljavia rantapeltoja ja järviheinää niitettäväksi karjalle. Sillä ruokkisi paljon karjaa”, miettivät isännät.

Lue lisää…