Historiikki Alpuan Ns:n 30-vuotistaipaleelta

(Laatinut Aate Lumiaho)

Alpuan nuorisoseura, jonka 30-vuotisen olemassaolon merkkipäivää nyt vietämme, on perustettu helmikuun 8 päivänä 1903, ja on seura tarkistamattomien tietojen mukaan vanhin maakuntamme perustetuista syrjäkyläseuroista.

Jo muutamia vuosia aikaisemmin oli paikkakuntamme nuorisossa ilmennyt itsenäistä pyrkimystä tietojen ja valistuksen hankkimiseen.

Nuoret toimeenpanivat maksullisia iltamatilaisuuksia talojen pirteissä, ja näin hankkimillaan varoilla perustivat pienen lainakirjaston kylälle. Tämän kirjastohankkeen vireillepanija oli hiljattain paikkakunnalle muuttanut Selma Häkkilä, os. Suonenlahti. Sama henkilö, joka herätti myöhemmin kysymyksen myöskin nuorisoseuran perustamisesta, ja saikin nuoren väen innostumaan asiaan niin paljon, että nuorisoseuran perustamishanke alussa mainittuna päivänä toteutui.

Perustavassa kokouksessa seuraan liittyi jäseniä 20, mutta ensimmäisen toimintavuotensa varrella jäsenmäärä kohosi 56 henkeen. Ensimmäiseen johtokuntaan ovat kuuluneet Selma Häkkilä puheenjohtajana ja Jenny Pyhtinen sihteerinä, sekä jäseninä Stiina Häkkilä (Salo), Katri Helkkola, Juho Pyörälä, Juho Lumiaho, Jaakko Kankaala, Juho Maaranen ja Jaakko Jokilehto.

Alkuun lähtiessään on seuramme saanut kokea samat vastoinkäymiset, jotka ovat olleet n:seuratyötä jarruttamassa kaikkialla muuallakin. Nuoriso on ollut liialliseen huvitteluun ja paheisiin taipuvaa ja itsekasvatusharrastuksista välinpitämätöntä. Lisäksi on ollut voitettavana vanhemman polven vastarinta ja ennakkoluulot. Vieläpä silloinen esivaltakin oli tiellä poikittain antaen juuri niihin aikoihin asetuksen, jolla uusien Suomalaiskansallisia pyrkimyksiä harrastavien seurojen ja yhdistyksien perustaminen kiellettiin, eikä niiden sääntöjä luvattu vahvistaa. Tämä dekseetti kumminkin saatiin kierretyksi siten, että seuramme ”lainasi” Vihannin kirkolle perustetun, mutta sittemmin nukahtaneen nuorisoseuran valmiiksi hyväksytyt säännöt, ja toimi niiden varassa, kunnes vapaammat tuulet taas pääsivät puhaltamaan.

Että seuramme perustajilla ja ensimmäisellä johtokunnalla on ollut nuorisoseuratyön tarkoitusperät selvillä ja myöskin tosiharrastus niiden tavoittelemiseen, sitä todistavat lukuisat pöytäkirjamerkinnät. Niinpä jo perustavassa kokouksessa on keskusteltu raittiuskysymyksestä, ja päätetty vaatia ehdotonta raittiutta seuran jäseniltä. Tätä vaatimusta on koetettu myös käytännössä kaikella tarmolla toteuttaa ja tehostettu sitä aika jyrkillä rangaistustoimenpiteilläkin. Jo ensimmäisenä vuotena on johtokunta eroittanut seurasta 3 jäsentä juoppouden ja muun huonon käyttäytymisen takia, ja onpa erään kerran sama kohtalo perinyt pari johtokunnankin jäsentä. Taistelussa samaa juoppouspahetta vastaan on kokeiltu muitakin menetelmiä, paitsi jyrkkää seurasta eroittamista. Mm. yhteen aikaan kirjoitettiin juomakieltoa rikkoneiden jäsenten nimet määräajaksi seurantalon seinälle vartavasten hankitulle mustalle taululle kaiken kansan nähtäväksi. Ja eräissä tapauksissa kiellettiin seuran jäseniltä kaikki toverillinen seurustelu kiusaukseen langenneiden tovereiden kanssa. Näitä toimenpiteitä emme voi ensinkään kummastella, kun tiedämme että juuri juoppouspahe on ollut alkuaikoina seuramme toiminnan pahin kompastuskivi. Tämän tästä tapaa pöytäkirjoista merkinnän, että iltamat täytyi keskeyttää juopuneiden rähinöimisen takia.

Myöskin periaatteellista raittiustyötä on harrastettu pitkin aikaa. Seuran alajaostona toimi mm. pitkät ajat erillinen raittiusosasto. Kuten oikeisiin nuorisoseuraperiaatteisiin kuuluun, on seura yrittänyt taistella kaikkea tapainturmellusta, kuten yöjuoksua, tanssikiihkon ym. vastaan. Esim. korttipeli on ollut seuran jäseniltä kiellettyä, että seuran maine puhtaana säilyisi kuten asiasta pöytäkirjassa mainitaan.

Hyvää toiminnan alkuvauhtia todistaa sekin, että seura jo ensimmäisenä toimintavuotenaan puuhasi oman talon. Ensimmäinen kesäjuhla 6.8.1903 vietettiin oman katon alla. Jo muutaman vuoden kuluttua pakotti tilanahtaus ryhtymään talon laajennuspuuhiin. Silloin rakennettiin uusi juhlasali ja entinen jäi ravintolahuoneeksi. Näiden lisäksi on rakennettu näyttämö v. 1912 ja ulkorakennus vähän myöhemmin. Näin asteittain rakentamisessa on ollut se hyöty, että seuramme ei ole tarvinnut koskaa kitua ylivoimaisen velkataakan alla.

Vastoinkäymisistäkin huolimatta on seuramme kyennyt toimimaan yhtäjaksoisesti koko olemassaolonsa ajan. Jonkinlaisia takatalvia ja lama-aikoja on ollut eräitä, mutta yli niistäkin on päästy. Yhden kerran v. 1908 alussa on toiminnan lakkauttamisesta ollut virallisestikin seuran kokouksessa käsiteltävänä. Silloin muutti useampikin eturivin toimijoita yksin ajoin pois paikkakunnalta ja jälelle jääneet epäilivät voimainsa riittämistä. Elämän usko pääsi kumminkin silloinkin voitolle, ja tuskinpa niinkään epätoivoista aikaa on jälempää sattunut.

Seuramme toiminta on pitkin aikaa pyrkinyt muodostamaan ehkä liiaksi pintapuoliseksi, toisin sanoen julkinen iltamatoiminta on tahtonut riistää kaiken harrastuksen, ja syvällisempi kasvatustoimnta on, vallankin aika-ajoin, jäänyt taka-alalle. Mutta jonkunarvoiseksi puolustukseksi sanottakoon, että sama ilmiö on ollut todettavissa miltei kaikkialla muuallakin, ja monissa seuroissa vielä suuremma mitassa kuin meillä.

Sisäistä kasvatustoimintaa harjoitetaan nuorisoseuroissa etupäässä alaosasto, -eli nykykielellä sanottuna kerhotoiminnan kautta. Tällaisia alaosastoja on seuramme piirissä toiminut useita, nimittäin jo ennemmin mainitun raittiusosaston lisäksi voimistelu- puhujaosastot, laulukuoro ja opintokerho. Seuralehti on ilmestynyt verrain säännöllisesti koko toiminnan ajan, ja on sillä saatu mm. ensipalkintojakin keskusjärjestöjen järjestämissä kilpailuissa. Kotiseututyötä on myös harrastettu kymmenisen vuoden aika ja sisältävät seuramme kokoelmat nykyään parisen tuhatta erilaista keräilytuotetta, ja josta työstä on meillä tälläkin kertaa näkyvänä merkkinä Siikajokisuun n:s aluepiirin kiertopalkinto täällä seurantalomme seinällä. Nuorisoseuramerkkivaatimukset on 43 seuramme jäsentä suorittanut loppuun ja saanut merkin, joka sekin on ennätys jota tuskin monikaan seura koko maassa on rikkonut. Seuramme elinvoimaisuutta todistavat myöskin kymmenet kunniakirjat, jotka seuramme on vuosien varrella saanut merkiksi osallistumisestaan eri n:seuratyön aloja koskeviin kilpailuihin.

Merkitystä vailla ei voi olla myöskään se kasvatus- ja valistustyö, minkä seuramme on vuosikymmenien aikana juhla- ja iltatoiminnan kautta ulospäin suorittanut. Onhan näitä tilaisuuksia järjestetty kaikkiaan yli 600 ja niissä on esitetty n. 200 näytelmäkappaletta ja kuvaelmaa, pidetty lähest 450 puhetta ja n. 130 esitelmää. Esitettyjen runojen, kertomusten ja lukukappaleiden määrä on laskettava tuhansissa. Ei kukaan pystyne epäilemään, ettei tästä kylvöstä ole noussut myöskin hedelmää, vaikkapa vaan pieni osakin siemenestä olisi joutunut otolliseen maaperään.

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Selma Häkkilä 5 v. Aate Lumiaho 4 v. Eino Ahola 3 v. Oskari Klemetti 3 v. Aili Niemi 3 v. Juho Pyörälä 2 v. Kalle Häkkilä 2 v. Iikka Häkkilä 2 v. Janne Kankaala 2 v. Antti Aronaho, Väinö Mikkonen, Matti Klemetti ja Aarne Yypänaho 1 vuoden kukin. Kirjurin tointa ovat hoitaneet Jenny Pyhtinen, J.J. Pekkala, Jussi Jousimaa, J. A. Kärnä, Fanny Pirnes-Ahola, Jaakko ja Juho Pyörälä, Selma Häkkilä, Greetta Taavittila, Hilda Määttä, Olga Kivioja-Ahola, Maria Verkasalo-Paakkula, Olga Vähäsalo, Staava Taskila-Paakkula, Tyyne Klemetti-Ahola, Lyyli Kotila-Lumiaho, Alli Hintikka-Nikkilä, Jaakko Kotila, Aili Niemi, Helli Kankaala ja Irja Häkkilä.

Tässä yhteydessä on paikallaan antaa muutama tunnustuksen sana niille henkilöille, jotka erikoisemmin ovat ansioituneet seuramme eteen työskennellessään. Ennen muita ansaitsee kunniamaininnan emäntä Selma Häkkilä, seuramme perustaja ja aatteen innoittama väsymätön työntekijä. Kieltämättä on hänen ansiotaan, että seuramme pysyi pystyssä alkuvaikeuksienkin ankarain vastatuulten sivu. Emäntä Häkkilän rinnalla ovat alkuaikojen raskainta kuormaa olleet kantamassa ylioppilas myöhemmin maisteri Jussi Jousimaa-(Klemetti) ja maanviljelijä Juho Pyörälä. Ensinmainittu koulusivistystä saaneena kansan nuorukaisena liittyi täydellä innolla mukaan toimintaan, antaen arvokasta apua puhujana ja näytelmien y.m. ohjelmatoiminnan ohjaajana, seuralehden perustajana ja avustajana j.n.e. Viimemainittu on toiminut puheenjohtajana ja sihteerinä useita vuosia ja ollut muutenkin kiinteästi toiminnassa mukana pitkät ajat, antaen vielä myöhemminkin auliisti apua puhujana ja muutenkin, milloin vaan hänen puoleensa on käännytty.

Huomattavia tekijöitä ovat vanhempana aikoina olleet myös Jaakko Kankaala, Juho Maaranen ja Antti Aronaho. Tulevat historian kirjoittajat jatkakooot luetteloa nuorempien seuralaisten kohdalla.

Seuramme asioista puheenollen emme voi jättää myöskään mainitsematta seuran talouden hoitajaa Roopertti Huhtalaa. Hänellä on lähes 20 vuoden työpäivä sanotussa toimessa, ja voimme sanoa, että hän on mies omalla paikallaan, niin tunnollisesti ja täsmällisesti hän on tehtävänsä suorittanut ja suorittaa edelleenkin toivottavasti vielä pitkät ajat.

Edelläolevassa on vaan ylimalkaisesti esitetty hajanaisia piirteitä nuorisoseuramme toiminnasta kolmen vuosikymmenen ajalta. Työn tuloksia on vaikea julkisuudessa erittää sekä numeroilla ja tilastotiedoilla todistaa. Mutta meillä n:seuralaisilla on varma usko, että seuramme on yhtenä, eikä suinkaan heikoimpana renkaana siinä ketjussa, jonka tarkoituksena on nostaa Suomen nuorisoa ja koko kansaa aina ylemmälle ja ylemmälle tasolle niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Säilyköön ja lujittukoon tämä usko edelleenkin ja antakoon se meille uutta, jatkuvaa intoa ja uskallusta kulkemaan eteenpäin itsekasvatuksen vaikealla tiellä.

Alpua 9.7.1933