Alpuan kylästä isonvihan aikana (1714 – 1721)

Isoviha oli kova koettelemus koko Suomelle, mutta erikoisesti kohtasi tuho Pohjanmaata. Vihollisen polttamien ja hävittämien rakennusten lukumäärä oli täällä huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Vihannissa tämä koettiin kaikissa silloisissa kylissä: Alpuassa, Ilveskorvessa ja Vihannin kylässä. Myös kirkko joutui vainolaisen hävitysvimman kohteeksi.

Viimeisen henkikirjan mukaan ennen isonvihan alkua oli Alpuan kylässä 19 taloa, niistä kaksi autioina. Rauhan tultua todettiin, että tiloista oli 15 autioina, näistä kuusi oli vihollinen polttanut. Jäljellä oli neljä asuttua taloa: Maaranen, kaksi Mämmelän taloa ja Paakkola. Näissä oli henkikirjan mukaan v. 1723 yhteensä kahdeksan aikuista, alle 16-vuotiaita siihen ei merkitty.

Kylän asukkaiden elämästä tuohon aikaan ei paljon tiedetä. Ihmiset olivat kai enimmäkseen pakopaikoissa ja piilopirteissä. Kerrotaan, että Kankaalan talon nyt jo hävinnyt torppa Piilola olisi saanut nimensä siitä, että se toimi piilopaikkana. Alpuan kirkkoniemessä korkean harjun laella on saarnatuolia muistuttava kivilohkare. Perimätiedon mukaan ihmiset kokoontuivat isonvihan aikana sunnuntaisin seurakunnan sielunpaimenen johdolla pitämään siellä jumalanpalveluksia. Kerrotaan myös, että tällä paikalla jo kerjäläismunkit saarnasivat erämaan asukkaille. Sieltä myös kerrotaan lähdetyn viemään vainajia Luohuan hautausmaalle Paavolaan silloin, kun Vihannissa ei ollut vielä omaa kirkkoa. Vihannin kylässä ja Ilveskorvessa on myös ollut omat kirkkokivensä.

Vihollinen kohteli julmasti löytämiään piilopirtin asukkaita. Tästä kertovat mm. Vihannin ja Haapaveden rajalla sijainneen piilopirtin rauniot. Kaikki muut asukkaat murhattiin, paitsi vanha vaimo, joka makasi kolme vuorokautta haavoissaan penkin alla ruumiitten joukossa. Vain hän säilyi hengissä kertomaan tapauksesta. Pirtti sai siitä nimen Säily.

(Lähde: Raili Virtanen: Anna Kaisa Similän sukuhistoria ja elämä. Tutkimus eräästä vihantilaisesta suvusta.)